Rakkaus
Mitä rakkaus on? Mun mielestä käsitettä 'rakkaus' on ihan helvetin vaikea lähteä selittämään ilman, että se menee lässyttämiseksi ja liialliseksi miettimiseks, joten en aio tehä sitä tässä, vaan kerron oman käsitykseni 'rakkaudesta', eli mitä se mun mielestä on ja mitä se merkitsee mulle.
Itselläni on aina ollut sellanen käsitys, että 'rakkaus' on jotenkin ihastumisen ja välittämisen yhdistynyt tunneolomuoto, tavallaan niinkuin "seuraava aste" näistä kahdesta. Mut kuitenkin, kavereiden kanssa toi ihastumisvaihe taitaa kuitenkin aina olla olematon, kun kavereita vaan ollaan.
Mutta mitä rakkaus merkkaa mulle? Rehellisesti, mä en pystyis elää ilman 'rakkautta'. Jos susta tuntuu, että koko sun elämä kaatuu sun niskaan esim. perhe ja- kouluasiat niin sulla pitää olla joku, jonka ajatteleminen antaa sulle voimia jaksaa. Mä oon ite ollu monesti samassa tilanteessa.
Ja lopuksi asia jonka vuoksi aloitin kirjoittamaan tätä tekstiä, eli mun läheiset; Mä välitän ihan helvetisti mun lähisukulaisista kuten esimerkiks mun vanhemmista, sisaruksista sekä isovanhemmista. Ne on yksi asia mitkä auttaa mua jaksamaan pahanolon iskiessä, mutta ikävä kyllä mä oon etääntynyt niistä ihan kamalasti lähiaikoina, mikä surettaa mua tiettyinä aikoina. Toinen asia mikä auttaa mua jaksamaan on mun kaverit, taino oikeestaan ystävät. Mulla on tosi harva sellainen ihminen, jolle pystyn puhumaan ihan mistä vaan, ja kun oikeen ajattelee, niin sellaisia ihmisiä mun kaveripiirissä on vain yksi; Jesse. Me tutustuttiin ehkä maailman unohtumattomimmalla tavalla, ja mä tuun muistaa sen koko mun loppuelämän. Jesse on mulle enemmän kun veli, en osaa ees sanoin kuvailla kui tärkee ihminen se mulle on. Meillä on tietty ollu ala ja- ylämäkiä mutta aina me ollaan niistä selvitty. Mä en haluu ikinä menettää noin hienoa ihmistä mun läheltä. Arvostan ja rakastan sitä niinku omaa veljeäni.
Kolmas asia, mikä auttaa mua missä tahansa tilanteessa, on mun rakkaani, Emilia. Me tavattiin Auroran koulussa kun siirryin sinne erityisopetukseen mun paskan käytöksen takia entisessä koulussa. Ja nyt kun mä mietin, mä en kadu päivääkään et olin yliaktiivinen ADHD-lapsi. Aluks minä ja Emppu tunnuttiin inhoovaan toisiamme mun vitosluokan toilailujen takia, mutta saatii kuiteki selvitettyy ne vuosien varrella.
Vuoden 2011 tammi-helmikuussa, mä tajusin, et oon ihastunut Emppuun. Kerroin siitä sille kuitenkin vasta joskus lähempänä kesää ja muutama viikko siitä alko meiän alamäet. No, me kuitenkin saatiin selvitettyä ne mut samanlainen tilanne tuli syksyllä, jonka jälkeen seuras parin viikon mykkäkoulu ja välttely kunnes otin järjen käteen ja menin puhumaan Empulle ja kertoo kuin pahoillani oon kaikesta paskasta mitä oon sille ikinä aiheuttanu.
Sitten päästäänkin päivämäärään, josta lähtien oon ollu maailman onnellisin; 7. päivä marraskuuta. Me nähtiin Empun kanssa piiitkän tauon jälkeen ja saatiin kaikki asiat selvitettyä. Ja tuolloin alko myös meidän jo 10 kuukautta kestänyt parisuhde. En oo oikeesti rakastanu ketään muuta kun Emppua helmikuusta 2011. Mä oon maailman onnellisin, että oon saanut noin ihanan ihmisen mun elämään ja tuun olemaan ikuisesti kiitollinen sille, joka sai mut löytämään noin sulosen ja rakastavan ihmisen mun elämään. Ilman Emppua mun maailma ois tyhjä ja kylmä, eikä mulla olis mitään syytä olla täällä. Emppu on mun elämän rakkaus, ja se tulee aina olemaan. Haluun muuttaa sen kaa saman katon alle, nukahtaa joka ilta sen viereen, herätä joka aamu sen vierestä, kasvattaa meiän tulevat lapset sen kanssa, nähä ku meiän lapsenlapset kasvaa ja niin eespäin. Tiädän et tää on aika tyypillinen teini-ihkutus, mut mä halusin vaan kirjottaa tälläsen taas. Mä toivon vaan et saan ikuisesti elää mun rakkaan kanssa ja et se on mun kanssa onnellinen. Ja kyl te ulkopuoliset ymmärrätte kun löydätte samanlaisen ihmisen elämäänne.
<3
